Hei halloo – ihan aikuisten oikeesti

Puhutaan ja kirjoitetaan, kuinka vanhusten hoiva / hoito ja heistä välittäminen on huonoa.
Niin. Minä en ole vanhus, mutta saman palvelun piirissä olen. Ei ole sama miten vanhuksia kohdellaan, mutta ei ole sama miten rajotteisia kohdellaan.
Jokainen meistä ihmisistä on yksilö, oli tuottava tai ei. Meitäkin, alsilaisia pitää kohdella oikein.

Osa meistä puhuu, joku huonosti, joku ei ollenkaan, siitä huolimatta psyykkinen toiminta voi olla täysin normaalia. Ymmärretään paljon, mutta jos puhe on huonoa/epäselvää niin luullaan, ettei ko. ihminen ymmärrä mitään.

Ainakin minulla toimivat hoksottimet, järki, ajatus, hahmotus, äly, ymmärrys, jne.

Tiettyinä aamuina avustaja tulee klo 8:00 ja kolmena aamuna kotipalvelu hoitaa yöunilta ylösnoston, omasta sängystäni. Kotipalvelun käynnissä on pelottavaa se, että aina on eri henkilö, jolle pitää selittää toimintatapa. Vielä pystyn puhumaan jotenkin ja selittään miten minut nostetaan.

Entä sitten, kun en voi enää puhua? Miten kerron?


Eräänä aamuna kerroin nostajalle (avustajani osaa homman) sen mistä otetaan minusta kiinni. Joko hän ei kuunnellut tai jotain muuta, niin siitä oli ikävät seuraukset. Hänen mielestä minun lantioni on kainaloissani. Nosto oli vääränlainen ja löin suuni ja hampaani nousutukeen.
Keskivartaloni hallinta on huono ja jos ei tee niin kuin minä sanon, niin seuraukset ovat arvaamattomat. Vaikka fysiikka ei toimi, niin päänuppi (järki, ajatteleminen, hoksottimet, jne.) toimii aamullakin, tietyissä asioissa.

Oma turvallisuuteni on minulle tärkeää ja myös avun antajan turvallisuus. Jos putoan lattialle, niin yksin hän voi satuttaa itsensä jos yrittää nostaa minua lattialta.
Onhan minulla nosturi, mutta tällä hetkellä tarvitsen pienen tuen (teen paljon itse avustettuna).
Kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä sanon ja toimia sen mukaan. Sitä paitsi, jos annan ohjeita nosturin käyttöön, niin siinä menee aikaa! Kotipalvelulla sitä ei ole ja puheeni ….
Nosturilla nostaen menee 15 – 25 min ja ilman sitä n. 3 - 5 min.


Mietin, että miten saan heidät tajuamaan – kuuntelemaan – ymmärtämään. Ajattelin otattaa avustajalla valokuvia tilanteista ja tehdä kirjalliset ohjeet. Mutta, miten saan heidät katsomaan papereita? Niin ja ymmärtämään lukemaansa/näkemäänsä!


Yksinelävä rajotteinen joutuu herkästi toisten ohjailtavaksi. Hmm… tai, voihan se olla niin, että tuo sama mahdollisuus on muillakin kuin vain yksinelävillä.


Kuka pitää minun puoliani, kun puhe ei enää toimi?