Minut pysäytti sairaus nimeltään ALS (tarkemmin FALS). Minulla on aikaa ja tilaisuus miettiä monia asioita. Vai onko?
Istun p-tuolissa, olen fyysisesti rajoitteinen. Henkinen puoli on vielä kunnossa ja ymmärrän asioita (kemia, fysiikka, vieraat kielet, väkivalta, jne.. ovat outoja). Sairauteni vaikuttaa keholliseen toimintaan.
On kummaa, kun kuvitellaan vaivani olevan henkisellä puolella jos jalat eivät toimi tai puhe on huonoa. Onhan sairauksia, jotka voivat viedä myös ymmärryksen. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia, ei edes ”terveet”.
Tämän sairauden myötä olen törmännyt monenlaisiin ihmisiin, hyviin ja vähemmän hyviin, omia aivoja käyttäviin ja toisenlaisiin.
Katsoin / kuuntelin erästä lasten ohjelmaa ja se sai minut mietteliääksi. Taisi siitä ohjelmassa tapahtuneesta tilanteesta verenpaineeni nousta. Samainen aihe on askarruttanut mieltäni jo pitkään. Kuinka herkästi toista ihmistä yritetään manipuloida (tarkoittamalla hyvää?).
Oli kyseessä mikä asia tahansa, niin fanaattisuus ei tee hyvää. Jos jollekin ihmiselle on uskonto tärkeää, niin se on tärkeää hänelle. Mutta.... tulee iso mutta jos siihen tulee mukaan pakonomaisuus.
Usko on jokaiselle henkilökohtainen asia, eikä tyrkyttämällä saa hyvää aikaa.
Lähipiirissäni on ihmisiä, joille usko on tärkeä ja vahva asia, mutta he eivät koskaan painosta sillä minua. Sitä arvostan ja siitä huomaan heidän uskonsa merkityksen heille. Arvostan heitä suuresti. On mahtavaa keskustella heidän kanssaan myös uskontoonkin liittyvistä asioista.
Mutta on niitä ihmisiä olemassa, jotka tekevät tuhoa tyrkyttämällä uskoaan. Väkisin tyrkytetty asia ei saa hyvää vastaanottoa. (Oli asia mikä tahansa).
Tämä sairaus (ALS) ei ole syy iskeä kiinni ja syyllistää. Muistan sanat, - et usko tarpeeksi ja siksi olet sairas etkä koskaan parane. Sun pitää uskoa jumalaan syvästi, jotta paranet.
Nuo sanat saivat minut vihaiseksi ja en todellakaan ajatellut hyvää ko. asiasta.
Tulee mieleeni kysymyksiä, joita on paljon asian tiimoilta. Mm: onko minun otsassani lappu – saa loukata? Tai, olen sairas ja saa tehdä / sanoa mitä tahansa...jne. Lista on pitkä.
Jokuhan voi ajatella, hyväähän se ihminen tarkoittaa. Herää kysymys; kenelle hyvää? Hänelle vai minulle? Tietääkö hän, mikä minulle on hyvää?
En ole koskaan ollut tilastollinen, mutta minulla on oma moraali tai jokin muu olemassa sisälläni. (En tahallani tai omien tarpeitteni mukaan loukkaa toista ihmistä, en tee pahaa toiselle ihmiselle........ ja on monia muitakin asioita.)
Voidaanko minua ja tilaani syyllistää uskontoon vedoten?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti