Minä tein sen, onnistuin. Iloitsen siitä!
Söin jugurttipähkinöitä ja yksi putosi tossuni aukosta tossuuni. Tossu sisältä punaisen karvainen.
Siitä syntyi tuska suuri. Kenelle soitan, kuka auttaa, miten saan sen pähkinän pois?
Sitä kun on yksin niin apua ei ole saatavana noin vain.
Menin pikkuhuoneeseen ja avasin ”seisomakaapin” (kaappiin on piilotettu kahvoja) oven. Yritin ja yritin saada pähkinän pois. Äh, ei onnistunut. Se meni enemmän jalan alle.
Miten siirryn pöntölle, kun jalkani alla on pähkinä? Entä jos jugurtti sulaa ja tekee jalkapohjan tahmeaksi. Miten onnistun siirtymään sänkyyn paljoilla jaloillani, yksin?
Otin itseäni niskasta kiinni ja menin pöntölle, silläkin uhalla, että pähkinä painaa jalkaani. Se onnistui ja onnistui myös siirtyminen takaisin työtuoliini.
Samassa yhteydessä näin pähkinän tossuni aukosta. Omia aikojaan se oli liikkunut kantapään sivulle. Kallistin työtuoliani takakenoon, etten putoaisi. Otin tukea käsipesualtaan reunasta ja toisella kädellä noukin sen pähkinän pois tossusta ja söin jugurttipähkinän.
Onnistuin!!
Tuo noukkiminen ei ollut helppo homma, mutta lopputulos sai minut iloiseksi.
Joillekin voi tuo tuntua naurettavalta, siis toimivalle ihmiselle. Mutta minulle.... se on suuri ilon aihe.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti