Haloo!

Tiedän olevani ihminen. Tiedän sairastavani ja sen seurauksena menettäneenä monta asiaa. Moni asia on totaalisesti muuttunut.

Miksi? Siinä on iso kysymys. Vastauksia en saa niihin keneltäkään.

Onhan niitä ollut ihmisiä, jotka moittivat minua. Heidän mukaansa olen paha ihminen. Nämä sanojat ovat olleet minulle aivan outoja. En tarvitse heidän syyllistämistä jonkin nimissä.
En mene tuntemattoman enkä tutunkaan luo syyttelemään häntä. Ei ole minun tehtäväni syytellä ketään. En halua sitä itsellenikään.

Elän tätä hetkeä ja omaa elämääni.

Tulee vakava sairaus, enkä silloin halua syyttelyä. Silloin tarvitaan kannustusta elämään ja tukea kaikin puolin (henkinen, käytännön asioissa, jne.).
Voin vain omasta kokemuksesta sanoa, että käytännön asioissa voi joutua taistelemaan byrokratiaa vastaan. Arjen pyörittäminen sairaana on iso haaste.

Henkinen puoli on niin suuri, että sillä on vaikutusta moneen asiaan.

Toisen ihmisen läsnäolo on tärkeä asia. Oma elämäni jatkuu sairauden kanssa, enkä halua joutuvani lohduttamaan toista oman sairauteni vuoksi.

En halua joutua yksinäisyyteen, hylätyksi.

Läsnäoloa on monenlaista, hiljaista, äänekästä, lähellä, kaukana, jne.
En halua, että tunnen oloni vangituksi, hylätyksi tai yksinäiseksi. Olen edelleen tunteva ihminen.


Olen ihminen ja syytön sairauteeni.