Vuosi kulunut

Vuosi on lopuillaan. Millainen se oli? Myrskyinen?

Mietin omaa vuottani, johon mahtui monenlaista asiaa. Saattoi siinä olla asiatontakin. Mitä jäi mieleeni tältä vuodelta?


Diagnoosista on kulunut aikaa 10 vuotta ja risat. Asunnossani olen asunut 10 vuotta. Puheeni on kuin kuuma peruna suussa. Vaikea on kommunikoida ihmisten kanssa. Se riippuu myös vastapuolesta. Toiset saavat selvän, toiset eivät.


Kesä oli upea ja sain luokseni kesävieraaksi lapseni ja lapsenlapseni sekä äitini ja siskoni. Onhan minulla pari hyvää avustajaa. (On niitä toisenlaisiakin).

Sain nosturin, joka on aarre!


Eräs tapahtuma jouluviikolta, taisi olla keskiviikko. Uteliaisuus ei aina kannata.

Avustajani oli juuri lähtenyt. Posti tuli myöhään. Uteliaisuus voitti ja menin hakemaan postia postilaatikosta. Laatikko on kiinni ovessani.

Avasin välioven ja kumarruin vähän ottamaan postia (niin kuin ennenkin). Mutta nyt ... tilanne ei ollut kuin ennen. Putosin lattialle, en tiedä miten se tapahtui. Työtuolini istuin tuntui kallistuvan ja valuin pienestä välistä lattialle, ei ollut turvavyö kiinni. Se ei jousta ollenkaan, eikä silloin kumarruta.

Putosin lattialle aivan oveni eteen. Olin siinä erittäin huonossa asennossa. Mietin, että miten saisin turvapuhelimen nappia (vasemmassa ranteessa) painettua, kun oikealla kädellä en kyennyt sitä painamaan. Onneksi olin tajuissani. Painoin nappia leuallani. Sain yhteyden turvapalveluun.

Makasin lattialla n. tunnin ennen kuin apu tuli. Heillä oli avaimeni, joten saivat oven auki. Heille oli järkytys kohdata minut aivan oven edessä ja sellaisessa asennossa.
Onneksi ei mennyt luita rikki, eikä tullut sairaalareissua. Otsassa oli kuhmu ja hiukan oli iho rullalla. Onneksi ei ollut tullut verta. Olisin varmaan mennyt paniikkiin.

Tuskallista oli kuunnella käytävästä kuuluvia ääniä ja oman puhelimen soittoa. Siinä olin, enkä muuta voinut. Olin erittäin pienessä kippurassa ja oikea käteni oli jossain selän takana.

Postina oli joulukortteja ja eräs lehti. Kiersin lehden rullalle ja sain sillä hiukan siirrettyä työtuolia työtuolin ohjaimesta. Onneksi virta oli päällä. Sain hiukan tilaa jaloilleni.
Vasemman jalan suhteen pelkäsin isoja ongelmia. Sehän oli jäänyt raskaan oven väliin ja pari muuta juttua, muutama kuukausi aiemmin.

Onneksi sain itseni rauhoitettua, niin että pystyin ajattelemaan selkeästi. ”Kävin” itseni läpi, mitään ei tuntunut olevan poikki. Verikin kiersi.

Samalla huomasin lattian olevan likainen!

Uteliaisuus ei kannata, ainakaan tässä tapauksessa.

Olen todella onnellinen, ettei tullut pahempaa. Vieläkin ihmettelen, että miten se oikein tapahtui.

Vuoteen mahtuu kaikkea ja kaikenlaista. Olen vielä elossa ja kohtalaisessa kunnossa. Pienistä ei kannata valittaa. Ei ole lunta.

Oma elämäni kulunut vuosi on ollut kirjava ja mennyt ohi. Ei se ollut sen kummempi kuin muutkaan vuodet. Tapahtumia tuli ja meni.

Muistorikasta Uutta Vuotta Kaikille.