Katosta heijastuu kellon numerot 12:31, korvissani soi musiikki. Beethoven: Violin Romance No 2. Musiikin takaa kuulen ikkunalautaan lyövät sadepisarat. On ollut pitkään kuivaa ja luonto on näyttänyt sen, kuivaa, puolielävää.
Tässä sängyssäni makaan selkä suorana, ilman pyörätuolia. Mikä ihana olotila. Selkäni nauttii, kun saa olla suorassa. Nautin minäkin ja sisälläni vahva halu olla terve.
Beethovenin Spring – Adagio molto espressivo. Kevät soi ulkonakin, sadepisarat tahtia ikkunaan rummuttavat.
Mitä tekisin, jos en olisi rajoitteinen? Ottaisinko kiinni sadepisaroita ja nauraisin onnellisena.
Saman voisin tehdä pyörätuolista, rajotteisena. Kuitenkin on yksi este, kuka pukee minut sadetta varten? Kuka uskaltaa lähteä kanssani sateeseen? Olen rajoitteinen ja yksin!
Elän rajamaalla, talven ja kesän, elämän ja kuoleman, harmaalla maalla. Olen elossa, elänkö? Hengitän tätä ilmaa ja esitän itselleni kysymyksen; elänkö?
”Pastoral” Symphony: Scene by the Brook (Beethoven).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti