Vihreillä pensailla peittynyt pihatie, piikkisiä ruusupensaita. Taivaalla tummia pilviä, antaen aavistuksen kyynelistä, niistä kastelevista pisaroista jotka ovat vallanneet luonnon ja mieleni.
Vapisevin käsin kosketan kasvojani, löydän kadonneen fyysisen minäni, mutta en ole enää iloinen.
Tahtoisin, niin kauan olen tahtonut, sinne missä ruusupensaan piikit eivät pistä. Siellä eivät sormeni vuoda punaisia pisaroita, eikä mieleni itke läpinäkymättömiä kyyneleitä.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
