lauantai 28. elokuuta 2010

Eräänä elokuun perjantaina vuonna 2010

Oli kaunis, kuulas elokuinen perjantai. Lähdin avustajan kanssa asioille, ostamaan verkkoa – jotta rotta ei enää tulisi parvekkeen kautta kotiini (3 kerros).
Avustaja ajoi takanani polkupyörällä.

Lähellä kohdetta sähkäristäni katosi ohjattavuus. Vaikka nostin käteni pois tsoikkarilta, niin ajauduin jalkakäytävän korotettuun reunaan. Jalkakäytävä on kallellaan reunaan päin.

Seuraus törmäyksestä, oikea etupyörä irtosi!

Siinä roikuin turvavyön varassa. Avustaja hyppäsi pyörän selästä pois ja tuli kiireesti luokseni, piti minusta kiinni, etten putoaisi.

Siinä pohdittiin, että mitä nyt tehdään. Avustajani sai minut parempaan asentoon ja lähti hakemaan apua.
Läheiseltä parkkipaikalta hän nappasi miehen mukaan. Mutta hän ei ehtinyt paljoa auttaa.

Näin p-paikalta lähestyvän nuoren miehen. Hän tuli luoksemme pyytämättä. Auttoi kauan ja sai renkaan paikalleen.

Hänen vaimonsa ja lapsensa odottivat auton luona. Nuoren miehen pyynnöstä, he lähtivät, sillä heille oli tulossa vieraita.

Oikea etupyörä kesti hyvin asiointireissuni ja kotiin pääsin hyvin. Tietenkin tuon piti tapahtua perjantaina.
Vieläkin rengas on tukevasti paikallaan.



Ihania ihmisiä on olemassa! KIITOS AVUSTA!

torstai 12. elokuuta 2010

Kun on aikaa??

Monta on tapahtumaa saanut ajatukset liikkeelle. Onhan niin, ettei tämä tauti vie ajatuksia.

Mitä minä haluaisin? Terveen paperit! Niinpä niin. Jos minulla ei olisi falsia, niin voisi olla jotain muuta!

Uutisia luin lehdestä, siis netti sellaisesta. Kuinka paljon on kaikenlaista pahaa tässä maailmassa. Onko niin, että ikävät uutiset saavat ihmiset tuntemaan? Miksi hyvät uutiset jätetään taka-alalle? Onko vika ihmisessä? Ikävät / pahat tapahtumat luovat joillekin ihmisille elämää.

Tämä sairaus on ainakin taka-alalla, kun ajattelee ALSin tuntemista.
Kukaan julkkis ei kerro sairastavansa ALSia. Eikä tämä ole ”mediaseksikäs” tauti. Vai onko niin, ettei uskalla.



Ei mätäkuunjuttu


Päässäni pähkäilen asioita
peffani kärsii istumisesta

suuni kiinni pidän
örinöitä säästelen
toisten korvia ajattelen,

mieleni monta mutkaa tuntevi
käteni salat jotenkin paljastavi

olen
elossa elämässä
eläen

joskus sanan jos toisenkin örisen

ajatukseni
tunteeni

ilmoitan.

lauantai 7. elokuuta 2010

Väsyttää

Kait tämä helle väsyttää ja muutenkin vaikuttaa elämääni.

Eilen klo 18 kp:n käynti jäi väliin. Itse punnersin itseni pöntöltä työtuoliin. Ja muukin asiat menivät pieleen. Niin meni yö ja tämä aamukin!!

En tiedä miten jaksan.

Olen tänään ilman avustajaa!

Olen niin väsynyt.

Runo