Oli kaunis, kuulas elokuinen perjantai. Lähdin avustajan kanssa asioille, ostamaan verkkoa – jotta rotta ei enää tulisi parvekkeen kautta kotiini (3 kerros).
Avustaja ajoi takanani polkupyörällä.
Lähellä kohdetta sähkäristäni katosi ohjattavuus. Vaikka nostin käteni pois tsoikkarilta, niin ajauduin jalkakäytävän korotettuun reunaan. Jalkakäytävä on kallellaan reunaan päin.
Seuraus törmäyksestä, oikea etupyörä irtosi!
Siinä roikuin turvavyön varassa. Avustaja hyppäsi pyörän selästä pois ja tuli kiireesti luokseni, piti minusta kiinni, etten putoaisi.
Siinä pohdittiin, että mitä nyt tehdään. Avustajani sai minut parempaan asentoon ja lähti hakemaan apua.
Läheiseltä parkkipaikalta hän nappasi miehen mukaan. Mutta hän ei ehtinyt paljoa auttaa.
Näin p-paikalta lähestyvän nuoren miehen. Hän tuli luoksemme pyytämättä. Auttoi kauan ja sai renkaan paikalleen.
Hänen vaimonsa ja lapsensa odottivat auton luona. Nuoren miehen pyynnöstä, he lähtivät, sillä heille oli tulossa vieraita.
Oikea etupyörä kesti hyvin asiointireissuni ja kotiin pääsin hyvin. Tietenkin tuon piti tapahtua perjantaina.
Vieläkin rengas on tukevasti paikallaan.
Ihania ihmisiä on olemassa! KIITOS AVUSTA!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti