Murinaa

Taas on parvekkeen ovi kiinni laitettava. Tuo tupakansavu tekee oloni vaikeaksi, hengittäminen. Olen tahtomattani tupakoitsija, passiivinen sellainen.

Jossain (alapuolellani?) on parveketupakoitsija. Joka ei halua savua omaan asuntoon, mutta se kaikki on minun asunnossani! Jotain pitäisi tuolle keksiä, en halua omaan kotiini tupakansavua!
Savu leijailee minun asuntoon. Minä kärsin muutenkin ja tuo vielä lisäksi.

Tässä eräänä aamuna, kun avustajani tuli töihin, niin hän myös huomasi kuinka kotini oli täynnä tupakansavua.
Makasin sängyssäni, pystymättä tekemään mitään asian eteen, vain yritin parhaani mukaan selviytyä. Puoli seitsemän aikaan olin herännyt tukalaan oloon ja epätoivoiseen yskimiseen. Oli pitkä aika odottaa avustajan tuloa. Tuskallinen 1,5 tuntia.

Niin, parvekkeen ovi on aina auki, muuten huoneen lämpötila on +25 tai enemmän (patterit kiinni vuosia). Sekin on hankala hengityksen kannalta ja muutenkin. Ei taida terveetkään tykätä noin korkeasta lämpötilasta, etenkään öisin.

Rotan tulon pystyin estämään tukkimalla reiät parvekkeelta ja parvekelasit kiinni, mutta tupakansavu! Sen pääsyä ei voi estää mitenkään, se leijailee mihin sattuu – kotiini....... huoneeseeni.

Entä sitten tilapäinen apu. Henkilö haisee tupakalta ja se jo salpaa hengitykseni. Mikään ei tahdo onnistua, jos apu on lähellä minua. Yleensä hän joutuu auttamaan siirtymisissä ja silloin ollaan liki.

Onneksi oma vakio avustajani ei tupakoi. Hänellä on vapaapäiviä, joten tarvitsen apua silloinkin.

Ne joille tupakka on tärkeä, ajatelkaa muitakin ihmisiä. Jos kykenette. Onneksi sellaisiakin on.


Tulee mieleeni kysymys. Miksi elän?


Toivon, etten ”kuule” vääriä vastauksia.