Terve on kaunista?

Tuo lause jäi korvaani eräästä tv mainoksesta. Minulle tuli paha olla. Tuo lause sai ”karvani nousemaan pystyyn”, terve on kaunista.


Olenko minä ruma, kun olen sairas? Tuossa mainoksessa mainostettiin ryppyrasvaa. Joidenkin mielestä olen turhan pilkun viilaaja. Ehkä, mutta tuo lause teki minulle pahan mielen. Onko tuossa selitys siihen, että asenteet ovat mitä ovat.

Terve on kaunis ja sairas on ruma!


Tuliko tämä sairaus minulle siksi, että en ole nuori ja kaunis?

Miten se nyt onkaan?

Minkälaisia unelmia minulla on? Onko niitä?

Päivänä, jolloin sain diagnoosin unelmani katosivat. Joku puhalsi ne ilmaan. Tuolloin mielessäni oli musta aukko, tyhjä tila. Unelmat, niille nauroin silloin kun sydämeni itki.


Suurin toiveeni on tulla terveeksi (ihme). Se on toive.


Haaveeni (mahdoton toteutua, mutta haaveilen); tuntea läheisyys tuskan ja ilon hetkillä. Tuntea, että olen tärkeä jollekin, tuntea suudelma huulillani. Tuntea läsnäolo, edes joskus. Tuntea kädet ympärilläni ja lohduttavia sanoja silloin kun mieleni itkee. Tuntea olevani nainen. Silmissäni katse toisen ihmisen katseesta.


Unelmani - Mikä tänään olisi unelmani? Olen kadottanut unelmani. Onko unelmani olla ihminen ilman sääliä? Kohdata hetki, jolloin en ole elämässä?

Joskus unelmani oli, että kirjoittaisin runokirjan. Se tapahtui. Jopa julkaisin sen kirjana. Unelmia oli monenlaisia ja ne toteutui. Ei tavalla, josta unelmoin, mutta ne toteutuivat. Joskus itse autoin unelmani toteutumisessa, se oli vain pieni hipaisu. Tai se oli rohkeutta tarttua tilanteeseen, uskallusta katsoa mitä tapahtuu.
Kunpa tänään uskaltaisin unelmoida.


Miten se nyt onkaan: Onko haave unelma vai unelma haave?

Kaipaan kesää

Sähkärillä (sähköpyörätuoli) liikkuminen eilen ulkona, oli rumia sanoja täysi. Ulkoilusta nauttiminen, mitä se on. Halusin vain takaisin sisälle. Lenkkeilevät ihmiset olivat pahantuulisia ja heidän asenteensa ei jättänyt arvailuja. Totesin sen, että pahimmat olivat naiset. Oliko niin, että kukaan ei ollut muistanut heitä naistenpäivänä. Vai oliko vika minussa?

Olen ennenkin törmännyt tuollaiseen tilanteeseen. Puhelimessakin kuulee ihmisen mielentilan. Onko nykyaikana ihminen aina pahalla tuulella? Ollessasi asiallisen ystävällinen puhelimessa saakin negatiivisen vastaanoton.


Sähkärillä ajaminen vedessä, jäässä, kurassa tai muussa mönjässä, ei ole helppoa.

Jään särkyessä sähkärin alla tuo mukanaan epätasaisuuden, eikä sähkärissä ole jousitusta. Vesilammikoissa jalat eivät kastu, siis minulla, mutta jäälle ei välttämättä edes pääse. Ei ole nastarenkaita. Kevyen liikenteen väylällä sulan kohdan vieressä olevaa jäätä, en tarkoita meren jäätä tai vastaavaa. Entä koiran kakka, kun se tarttuu renkaisiin. Varmasti kotiin tulee mukana ja se antaa omat haasteet (jäk).


En minä tahallani ole vammainen, enkä tahallani aiheuta ongelmia ulkoilijoille. Phuuuuh.

Taival tähän päivään

Syntymä oli silmujen synnyn aikaan
peittona itseni
vahvuuteni ja heikkouteni

en tiennyt aikuisuuden
mutkia
tunteiden kirjoa

en tiennyt aikaa tulevaa
en rikkirevittyä elämää
en kipeää hiljaisuutta

niitä raivoavia kyyneleitä.

Tänään taivallan polkuani
sanojen satuttamana
oppivuosien vuodet harteilla,

nyt tiedän

olen itseni.