Syntymä oli silmujen synnyn aikaan
peittona itseni
vahvuuteni ja heikkouteni
en tiennyt aikuisuuden
mutkia
tunteiden kirjoa
en tiennyt aikaa tulevaa
en rikkirevittyä elämää
en kipeää hiljaisuutta
niitä raivoavia kyyneleitä.
Tänään taivallan polkuani
sanojen satuttamana
oppivuosien vuodet harteilla,
nyt tiedän
olen itseni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti