Sähkärillä (sähköpyörätuoli) liikkuminen eilen ulkona, oli rumia sanoja täysi. Ulkoilusta nauttiminen, mitä se on. Halusin vain takaisin sisälle. Lenkkeilevät ihmiset olivat pahantuulisia ja heidän asenteensa ei jättänyt arvailuja. Totesin sen, että pahimmat olivat naiset. Oliko niin, että kukaan ei ollut muistanut heitä naistenpäivänä. Vai oliko vika minussa?
Olen ennenkin törmännyt tuollaiseen tilanteeseen. Puhelimessakin kuulee ihmisen mielentilan. Onko nykyaikana ihminen aina pahalla tuulella? Ollessasi asiallisen ystävällinen puhelimessa saakin negatiivisen vastaanoton.
Sähkärillä ajaminen vedessä, jäässä, kurassa tai muussa mönjässä, ei ole helppoa.
Jään särkyessä sähkärin alla tuo mukanaan epätasaisuuden, eikä sähkärissä ole jousitusta. Vesilammikoissa jalat eivät kastu, siis minulla, mutta jäälle ei välttämättä edes pääse. Ei ole nastarenkaita. Kevyen liikenteen väylällä sulan kohdan vieressä olevaa jäätä, en tarkoita meren jäätä tai vastaavaa. Entä koiran kakka, kun se tarttuu renkaisiin. Varmasti kotiin tulee mukana ja se antaa omat haasteet (jäk).
En minä tahallani ole vammainen, enkä tahallani aiheuta ongelmia ulkoilijoille. Phuuuuh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti