Pohdiskelua

Millainen on minun elämäni, FALSista huolimatta. Hyvä. Onko näin? On se, mutta……. mieleeni tulee monia asioita, mm. armokuolema. Miksi sitä sanotaan armokuolemaksi ja se on lain mukaan rikos? Niin, eihän kenelläkään ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä. Tästä tulee mieleeni, että tässä tapauksessa kiduttaminen on sallittua. Armo………kuolema? Lääkärit ovat antaneet valan, pelastaa ihmisen elämää. Entä sen jälkeen? Onko elämän pituus mittarina? Onko kukaan antanut valaa, että pelastetun elämä tai parantumattomasti sairaan elämä ei ole yhtä taistelua. Taistelua arvokkaasta elämästä, sillä sitä se on. Mitä on elämän laatu? Maata liikkumatta sängyssä ja katsella kattoon, joka päivä. Ottaa vastaan myös kädet, jotka kiduttavat. Onneksi on olemassa vielä lempeyttä! Eläimet saavat kuolon piikin, jos on paha tilanne, muuten se on eläin rääkkäystä. Voisiko joku selventää sen järkevästi, suomeksi ja selkokielellä minulle asian, ei riitä vetoamalla ihmiseen ja eläimen eroon, eikä uskontoon. Elän tässä ja nyt. Onhan päiviä, jolloin toivon lähtöä. Sillä mikään ei ole helppoa. Miten asioita voi selittää, kun mikään ei toimi. Väärin, ajatus toimii niin ja tunteet. Niin kauan kun hengitys toimii, on elämää. Millaista se on? Ympäristö painostaa ristiriitaisin signaalein. Eikä siinä ole parantumattomasti sairauden vammauttamalla helppoa. Ollako vaiko ei! Vielä toimin jotenkin, mutta tiedän tulevaisuuteni. Pitääkö nyt kuormittaa itseääni ja suunnitella tulevaa. En ole selvänäkijä, joka sanoisi tulevaisuuteni tarpeet. Olen yksin tuskani kanssa. Kuka minun oikeuksiani puolustaa? Kuka taistelee puolestani, että saan oikeuden arvokkaaseen elämään ja ettei minua kiduteta? Armokuolema, outo ja pelottava asia. Haluaisin kuitenkin sen yhdeksi mahdollisuudeksi. Antaisi mahdollisuuden valita. Olisi yksi vaihtoehto parantumattomasti sairaalle. Onhan niitä ihmisiä, jotka voivat käyttää mahdollisuutta väärin. Niinhän on monessa muussakin asiassa.