keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Palanen todellisuutta

Inhimillisyyden nimissä

Eläimen sairastuessa parantumattomasti annetaan, inhimillisyyteen vedoten, lopullisesti nukuttava piikki. Jotta eläin ei kärsi.
Kuljetuskin eläimillä pitää olla inhimillistä ja hyvää. Hyvä näin.


Entä ihminen?

Vakavan ja parantumaton sairaus saa olla ihmisellä. Pidetään väkisin hengissä.
Hänellä ei ole edes vaihtoehtoa. Kidutaan inhimillisyyden nimissä. Ihminen saa kitua!
Terveydenalan ihmiset pitävät elämää yllä. Millaista elämää? Kun elintoiminnot pelaavat, niin ihminen hylätään sen jälkeen ja sairaan ihmisen elämään astuu byrokratian viidakko.

Kärsimys hoidetaan lääkkeillä ja se lisää muita ongelmia.
Lääkkeet parantavat jotain tai lievittävät kipua.
Kaikkea eivät lääkkeet paranna. Ei ole edes keksitty, mistä jokin sairaus syntyy/aiheutuu/jne.

Millainen on sairaan elämä? Sairaan ihmisen kärsimystä elämän nimissä.

Pidetään ihmistä makaamassa, vasten tahtoaan. Se tulee yhteiskunnalle ”edullisemmaksi”. Syötetään kylmennyt ruoka, silloin kun halutaan. Kysymättä, onko ihmisellä nälkä. Tai joko ruoka-aika meni jo pari tuntia sitten. Entä nälkä? Oikeanlainen ruoka on joskus sairaalassakin hukassa.

Sängyssä 14 tuntia, samassa asennossa märissä vaipoissa!
Hyvässä lykyssä joku käy pari-kolme kertaa kääntämässä yön aikana.

Entä vammainen sairaalassa. Se on oma juttunsa.

Inhimillisyyden nimissä ihmisen pitää kärsiä.

Ei kommentteja:

Runo