Olen muuttunut, tai muuttumassa joksikin toiseksi. En pidä tuntemastani, en näkemästäni, en kuulemastani.
Minäni on kadonnut!
Huhuu, onko siellä pääkopassa ketään kotona. Ei tule vastausta, joten taitaa olla päänuppi tyhjä.
Minulta jo vietiin fyysiset toiminnot, tai melkein. Vielä voin tehdä jotain jotenkin. Katsojia siihen en tarvitse. Joten järkevintä olisi, että pistäisin luukut kiinni. En enää osaa kuunnella ja epäilen empatian kadonneen. Haluan paeta piiloon ja vaieta.
Nyt olen kadottanut sen millainen olin ennen psyykkisesti. Tämä muutosprosessi on kamalampi kuin olin murkkuna – äiti taitaa olla toista mieltä.
En enää pidä itsestäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti