Istun pyörätuolissani ja katson ulos parvekkeen oven raosta. Sumua. Synymäpäivä.
Sumua on elämässäni ollut, varsinkin viime vuosina. Siitä huolimatta, annan auringolle sijaa elämässäni.
Tässä olen tänään.
Seitsemän vuotta ja risat siitä kun sain tämän diagnoosin. Lahja? Tuskin mikään hyvä lahja, sillä kaikkea ikävää ja pahaa siihen aikaan mahtuu, enemmän kuin hyvää.
On sopeuduttava elämään niillä ehdoilla joita on annettu. On tehtävä itselle mahdollisimman hyvää, kaikesta huolimatta. En koskaan hyväksy tätä sairautta, mutta olen sopeutunut elämään sen kanssa.
Olenko liian itsekäs jos annan itselleni ruusun, päivän kunniaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää.
Marja Karjala(Kauppi )
Sydämelliset Onnittelut jälkikäteen. Olen tavannut sinut vuosi sitten, kun olit kotisairaalassa i.v.-antibioottihoidossa. Kävin tuolloin yöhoitajana antamassa antibiootin. Kotiisi oli hyvä tulla ja positiivinen valo säteili ympärilläsi. Kaikkea hyvää jatkossa!
Leena
Lähetä kommentti