Yksin sanojen kanssa

Paljon olisi tunteita sisälläni, tuskaa, paljon tuskaa.
Pelkään kysymystä, miten sinä voit? Kun tuo kysymys esitetään, niin siihen ei odoteta oikeaa vastausta. Se on sitä suomalaista smool tookinkia. Ollaan kohteliaita, mutta vain sen hetken. Kun sanon jotain, niin toinen aloittaa oman tarinansa. Olen vaiti ja kuuntelen. Enää ei noin vain mennä puhumaan päälle. Nyt pitää olla aikaa puhua, sillä puheen tuottaminen on rankkaa.

Väitetään, että suomalaiset eivät osaa smool tookinta. Osaavat he, se ei mene niin kuin ulkomailla.


Sain eräänä päivänä puhelun. Tässä se, kuinka sinä voit. Mietin hetken, kuka se, saman nimisiä on paljon lähipiirissäni. Mitä voin kertoa? Kuka hän on? En jaksa kysellä……… Montako tuntia hänellä on aikaa kuunnella. Varmuuden vuoksi sanoin, että puhuminen puhelimessa on edelleen raskasta. Klops……… puhelu loppui siihen.


Missä on ihminen, joka todella haluaa minua kuunnella? Tietää miten minulla menee, jaksaa kuunnella kun puhe on hidasta.

Missä on ihminen, joka tulee luokseni kuuntelemaan minuakin, ei vain itseään??