Havaintoja

Luonnossa tapahtuu paljon. Eilen näin ensimmäiset leskenlehdet kukassa. Eteläinen rinne, johon aurinko paistoi, siellä pilkisti keltaisia kukkia.

Olen ollut naiivi, kuvitellessani ihmisten olevan erilaisia, kun heillä on jokin vakava sairaus. Ei se näin ole. Oli ihminen terve tai sairas, niin perusluonne on ja pysyy. Eräs henkilö sanoi, että jos on terveenä ollut hankala tyyppi, niin on sitä sairaanakin.
Miksi sanotaan, että vakava sairaus jalostaa ihmistä? Mielestäni sairaus ei tee ihmisestä parempaa, mitä onkaan. On tullut lisä terveeseen olotilaan, tai muutos. Ihmisen perusominaisuudet eivät katoa!

Tilanteessa, kuin tilanteessa olen huomannut, että asetelma mies ja nainen tekevät jo pohjan elämälle. Naimisissa tai ei, lapsia tai ei, punainen tai sininen, uskossa vai ei, lista on loputon. Vastakohtia! Maailma on täynnä vastakohtia, kiinni ja auki.

Olen nyt ”jatkoajalla” ja näinä vuosina olen nähnyt ja kokenut paljon. Ihminen on asenteellinen, niin minäkin, olenhan ihminen. Ihmisen ominaisuudet paljastuvat monella tavalla: vihalla, paapoamisella, säälimällä, väkivallalla… Pahaolo ja pelko teettävät paljon. Miksi ei voi sanoa, että jokin asia pelottaa?
Pahanolon peittäminen näkyy esim. väkivaltana. Olen itse joutunut väkivallan kohteeksi, niin terveenä kuin ALS-sairaana (p-tuolissa).

Näemmekö kevään kauneuden vai kevään paljastavan rumuuden?